Risto Niemi-Pynttärin siteerausvimmaa
-
Dieselkapina, kun viljelijät kokevat että heiltä viedään kaikki
Luomutilalla Brandenburgin maaseudulla kasvanut filosofi Eva von Redegger ajattelee yhä maata, maanomistusta, ja kuinka viljelijät kokevat että heiltä vain otetaan jatkuvasti. Viimeaikainen dieselkapina ilmaisee viljelijöiden kokemusya: nyt heiltä ollaan viemässä dieselitkin tankista. Redeggerin artikkeli julkaistiin Guardianissa. Diesel on niin olennainen osa viljelyä, että siitä on tullut osa viljelijöiden identiteettiä. Näin Redeggerin mukaan fossiilittomaan viljelyyn siityminen…
-
Filosofi Coccia ekologiasta ja ilmastokriisistä
Filosofi Emanuele Coccia käsittelee ekologian krittiistä historiaa tekeillään olevassa teoksessa, hän käsitteli ekologiaa T&E lehden haastattelussa ja luennoi aiheesta Taideyliopiston vieraana 20.9.2023 ”Tarkoitan nimenomaan ekologiaa tieteenä, en sitä planeetastamme huolehtivaa suhdetta, jolla ei sinänsä ole historiaa.” Filosofina Coccia kiinnittää erityistä huomiota siihen, millainen on ekologia -nimisen tieteen historiallinen lähtökohta. Mistä on tullut sellainen sana kuin…
-
Ilmastokriisi journalismissa
Ilmastokriisi journalismissa: objektiivisuus on illuusioValerié Catil, essee TAZ 18.8.2023– kuusi pointtia refetoituna Risto Niemi-Pynttäri. 1. Neutraalius – vai katastrofivaroitus Ilmastoa käsittelevät tekstit ohitetaan usein siksi, että niissä on liikaa asennetta, ja että ne eivät tunnu neutraaleilta. Neutraali uutisointi voi tehdä ilmastokriisistä hyväksytyn asiantilan. Ilmastokriisi on niin kriittisessä pisteessä, että ne mediat ja päättäjät, jotka eivät…
-
Venäläinen sotapsykoosi (Oxana Timofeeva)
”Suuren slaavin” hahmo on hämmentävä tässä 27.8. uutiskuvassa. Pidätetyssä Rusits-ryhmän sotilasjohtajassa ei näytä olevan lainkaan julmuutta. Tämä kantaa asetta kuin Kristus ristiään, luo katseensa alas. Luuleeko hän itse olevansa pyhällä asialla. Minkä harhan vallassa hän on ? Venäläinen filosofi Oxana Timofeeva kirjoittaa Suuri Venäjä -harhasta ja siitä, kuinka sotilas voi kokea jopa Buchan raakuudet kunniakkaana…
-
Puu -metaforat aivotoiminnan kuvauksessa
Ihmisen aivoja on usein verrattu puuhun, sen runkoon ja oksistoon. Hämmästyttävän usein aivojen hahmoa, fysiologiaa ja toimintaa on hahmotettu puun osiin viittaavin metaforin. Kaikkiin tällaisiin vertauksiin tulee suhtautua kriittisen uteliaasti, koska ne voivat hämätä. Mutta ne voivat olla myös oivaltavia ja selkeyttäviä, kuten seuraavassa ilmenee. On kiinnostavaa selvittää, miksi puiden ja metsien mielikuvat auttavat niin…
-
Maasto ja aistillinen geografia
Risto Niemi-Pynttäri – 25.8.2022 ”Aistiminen ja maasto” on sopiva termipari, joiden myötä voi ajatella luontoa ja kirjoittamista. Se eroaa sopivasti ympäristöestetiikasta, koska kirjoittaminen ei ole parhaimmillaan maisemia kuvatessaan. Referoin seuraavassa Sten Pultz Moslundin teosta Literatures sensuous geography (2015) joka kuuluu humanistisen geografian alaan. Moslund puhuu ympäristön sijaa paikoista (places) ja teoreettisemmin topoksista. Maisemaan luotu katse…
-
Kun Orwell istuttaa puun 1936
by Risto Niemi-Pynttäri 1.Puut edustavat jatkuvuutta. Tarkkaan ottaen puun istuttaminen viittaa ihmiselämän ylittävään ajalliseen jatkuvuuteen. Kuten Rebecca Solnit kiroittaa, kyse on ihmiselämän ylittävästä ajasta. Puu edustaa aikaa, joka jatkuu vielä kun puun istuttanut ihminen on poissa. “On olemassa etruskien käyttämä sana, saeculum, joka kuvaa vanhimman läsnäolijan elinaikaa, joskus se on arvioitu noin sadaksi vuodeksi. Väljästi…
-
Vita Sackville-West ja the Garden (1946)
Matkustajat ajattelevat usein Virginia Woolfia vieraillessaan Englannin Kentissä, Sissinghurstin puutarhassa. Syksyn vieraille puutarhaa hoitaneesta Vita Sackville-Westistä, näytetään rakettimaisena loistava Red Hot Poker. Hänen The Garden -runoelmassa Red hot poker kuvataan harlekiinimaiseksi outoudeksi, josta harva pitää: ”A harlequin that some may overlook”. Kyseessä on soihtulilja eli rakettikukka, oranssista punaiseen muuttuva väripommi. Sen ulkonäössä on harlekiinin pellehuumoria.…
-
Biitsin historia (onko se tosiaankin vain osa modernia vapaa-aikaa)
Se, että kävelee hiekkarannalla vaikuttaa ajattomalta, koska ihminen on tehnyt sitä kymmeniä tuhansia vuosia. Ihminen kulkee avojaloin ja jättää rantahiekkaan jalanjälkensä, jotka aallot pyyhkivät pois. Se hetki oli ja meni. Robert Richie pohtii Lure of the Beach, a Global History -teoksen johdannossa, mitä rannalla kulkeminen merkitsi niille muinaisihmisille, joiden paljas jalanjälki on kivettynyt ja ikuistunut…
Got any book recommendations?