Hyödyttömyyden kautta humaani olento syntyy

Jos evoluutio kehittyy kuin puu, jonka oksat jakautuvat ja erikoistuvat. Silloin linnut, materiat, nisäkkäät, hyönteiset kehttyvät kukin tavallaan, mutta aina ympäristöön sopeutuen. Joskus uskomattoman. Yhä erikoistuneemmat lajit haarautuvat elämän puun ympärille. Luontoon huonosti sopeutunut ihminen on mukana tässä kuviossa, heikkona oksana. Se ei haro minnekään vaan pikemminkin roikkuu kuin johdonpätkä. Tarkemmin katsottuna sen harmaan suojakuoren alla kiertää sininen ja punainen johto – sekä sähkö.

Kulttuurievoluutio on kuin sähköjohto evoluution puuta vasten.

Ihmiselle ei ole kehittynyt ruumiillisia kykyjä läheskään niin monipuolisesti kuin eri eläimille. Ihminen on vain tuollainen johto evoluution rungolla, mutta siinä kulkevaan sähköön voidaan yhdistää yhtä paljon vempaimia kuin mitä luonnossa on eläinlajeja. On laitteiden ja työkoneiden lajit, valaisinlajit, keittiövarusteet ja ladattavat akut, Ne voivat irrota pistokkeesta, kurkottaen näin pitemmälle kuin tavalliset evoluution oksat koskaan.

Sanotaan, että liskoihon tietty poimu, joka auttoi lämmönsäätelyä, sai matelijat lentämään. Näin syntyneet siivet muotoutuivat turbulentissa ilmassa profiileiltaan, siipiväleiltään ja väreiltään monenlaisiksi. Toiset kehittävät kulloiseenkin ruokavalioon erikoistuneita nokkia, erityisen vaihtelevia olivat myös paritteluaikana esitettävät melodiat.

Ja ihminen, eräänlainen puun rungolle heitetty johto, pystyy tutkimaan kaikkea tätä. Koko elävä luonto näyttää olevan tarkasti ohjelmoitu geeniensä mukaan, mutta miten tämä johto tai kaapeli onkaan itse jäänyt heikosti ohjelmoiduksi. Se lukee mainiosti kaikkea muuta eläimistöä, mutta näyttää laiminlyövän omaa koodiaan, tottelee sitä laiskasti. Haluaako se luontoa lukiessaan omaksua itsensä ketun ja oravan, haukan ja kyyhkysen sekä sammakon kolossaan ?

En tiedä. Miksi ihminen ei vienyt erikoistumisalaansa huippuun asti? Human being vältteli työtä ja ohjelmoitumista: samalla kun kädet kehittyivät niin jalat taantuivat. Niiden tarttumaote heikkeni verrattua apinoihin. Ihminen unohti perittyjä kehotekniikoista.

Hyvä puoli tässä oli, että syntyi olemisen humaani puoli, ihminen näytti hankkineen vapautta, eli epämääräisesti koodautueita tiloja itselleen. Samoin kuin humanisti ja hänen uskomaton yleistietonsa, sekä ammattikoulutuksen kesken jättäminen, hänkin näyttää ajautuneen hyödyttömäksi. Mutta mitä varten tämä erikoistumista välttelevä olento on silti niin kiinnostunut kaikesta mikä on. Mitä on tuo uteliaisuus kaiken sen perään, mikä vaan on.

Onko siis niin että human being alkoi oleskelulla jossain tarkoituksettomassa, löytäen jotain sellaista mikä ei livahda käyttötarkoituksensa taakse ? Elämässä on muutakin kuin erikoistuminen omalle alalle.

Homo neligens, se jonka nimi on ei-kukaan. Evoluutio antoi sille tekemistä, se sai huvikseen ja ikään kuin ajan kuluksi purkaa omaa ohjelmoitumistan. Siinä missä muut eläimet vaikuttivat geneettisiltä automaateilla, se alkoi poistaa erikoistaitoja,

Tämä elimellinen hyödyttömyys kehittyi aikaa myöt enerikoistumattomaksi järjeksi, ja sillä näytti olevan kyky ymmärtää mitä tahansa. Kaikki spesialisoitueet eläinruumiit ja kasvien moninaisuus paljastui tälle olennolle, mikä itse ei ruumiillisesti ollut paljoa mitään. Homo negliens, järjessä sillä oli kyky korvata ruumis tekniikalla, josta kehittyi kaikkivoipa.

Tämän jälkeen erikoistumisvaihe palasi teknisenä järjen käyttönä niin että siitä tuli eräänlainen käden jatke. Se alkoi kädestä, joka osasi lyödä lujaa ja veistää tarkasti, lajtella näppärästi. Jo varhain se osasi käsitellä informaatiota, Käsi pystyi viittaamaan kohti – ilman että itse tarvitsisi mennä paikalle tai ampua nuolta kohteeseen. Sormi oli abstakti nuoli, kun se osoittaa, ihminen kääntää katseensa kohteeseen toisin kuin kissa joka jää katselemaan sormea.

Tapaamme taitavan käden useissa tehtävissä monikäyttöisen kirveen kanssa. Käsistään taitava kirvesmies teki puusta mitä tahansa, mutta silti käsityö jäi kehityksestä sivuun, ja abstraktien tehtävien parissa käsi taantui. Se veltostui ja palasi taas erikoistumattomuuteensa: se oli kuin kaapeli ja viisi johdonpätkää ennen kytkemistä monitoimilaitteisiin. Käsityötaidot olivat laitteissa valmiina, niihin ohjelmoituna. Käsi saa palata yksinkertaisiin tehtäviin: ottamaan laitteen käteen ja painamaan nappia.

RISTO NIEMI-PYNTTÄRI

Lähde:

Michael Serres: The Incandescent