Tekijä: rniemip

Mullistava yksinkertaisuus laittaa ihmisen erikoistaidot uusiksi

Ihmisen universaalius – onko se jotain yksinkertaista joka yhdistää mitä erilaisempia ihmisolentoja ? Vaikka ihmisiä on monenlaisia, niin että puhe yhdestä ihmislajista kuulostaa typistävältä. Vaikka biologisesti, kaikki ne jotka voivat lisääntyä keskenään lasketaan samaan lajiin. Silti kulttuurievoluutio moninkertaistaa ilmisten erot: jos joskus on kuviteltu yksi ihmisen muotti, niin enää sitä ei ole. Tiedetään kielten moninaisuus,…
Hyödyttömyyden kautta humaani olento syntyy

Jos evoluutio kehittyy kuin puu, jonka oksat jakautuvat ja erikoistuvat. Silloin linnut, materiat, nisäkkäät, hyönteiset kehttyvät kukin tavallaan, mutta aina ympäristöön sopeutuen. Joskus uskomattoman. Yhä erikoistuneemmat lajit haarautuvat elämän puun ympärille. Luontoon huonosti sopeutunut ihminen on mukana tässä kuviossa, heikkona oksana. Se ei haro minnekään vaan pikemminkin roikkuu kuin johdonpätkä. Tarkemmin katsottuna sen harmaan suojakuoren…
Erikoistumaton ihminen

Nykyään – evoluution toisella kierroksella – uuden ajan ihminen palaa vesille ja nousee ilmaan ja hänellä näyttää olevan joskus kalan joskus linnun kykyjä. Raskas teknologia jää tämän evoluution sivuraiteille, rekkoineen, laivoineen ja lentokoneineen. Kuin dinosaurukset ne jyräävät yhä, mutta kun joku liitää lentovarjolla ilmassa. Toinen on hankkinut räpylät ja matkustaa veden alla. Näyttää kuin ihminen…
Ihmisen geneettinen köyhyys

Kummallista, miten varhaisessa vaiheessa ihmislajin geenipohjainen erikoistuminen hiipui. Kävi niin että ihmisestä ei kehittynytkään luonnon rikkain olento, ei alkuunkaan. Silti todistelun tarve on ollut jatkuvaa, aivan kuin ihmisen köyhyys voisi paljastua. Arveltiin, että ihminen on olennoista rikkain, jos ei geneettisesti, niin ainakin kehittymässä sellaiseksi teknologian avulla. Vaikka luonnon ehdoilla monet eläimet menestyvät paremmin, niin ainakin…
Näin hedelmät ovat auttaneet meitä kädellisiä kehittymään.

Kun otat omenan, teet sen mitä omenan laji odottaa. Me kädelliset emme olleet aina yhteistyössä puussa kasvavien hedelmien kanssa. Kuvio on ikuinen: ne tarjoavat meille suussa sulavaa hedelmää, kunhan me levitämme niiden siemeniä. Sen sijaan, että puhuttaisiin kahdesta itsekkäästä pyrkimyksestä – syömisestä ja kasvien lisääntymisestä – onkin syytä puhua sopimuksena. Koska me emme halua vain…
Pistaasit paahdettuina ja kuuman suolaisina

Pistaasipaahtimossa tuoksuu pähkinöille ja mausteille, ja hyllyt ovat täynnä pussitettuja pistaaseja, suolaamattomia, suolattuja, chilillä ja sitruunalla maustettuja. Teräksiset laarit ääriään myöten täynnä kuorittuja, vielä raakoja pistaaseja, valmiina sekoitettavaksi suolaan ja mausteisiin. Kohta ne asetetaan tunniksi uuniin paahutumaan miedolle lämmölle. Pienessä paahtamossa on puhdasta ja kuivaa. ”Suolalla paahdettuihin pistaasipähkinöihin ei saa päästä kosteutta”, sanoo pistaasimestari Saleh,…
Vavilov ja ensimmäisen siemenpankin hurja synty 1921

Kaikkien aikojen ensimmäinen siemenpankki perustettiin Neuvostoliitossa 1921 Leningradiin Nikolai Vavilovin toimesta. Myöhemmin juuri tämä pankki siirrettiin Huippuvuorille, periustaksi varsinaisesti globaalille siemenpankille. Vavilov oli ensimmäisiä geneetikkoja, hän keräsi mahdollisimman monipuolista hyötykasvien siemenvalikoimaa. Vavilovia sanotaan biodiversiteetin pioneeriksi, vaikka hän keskittyi alueeseen, josta näyttää nykyään tulleen täydellinen vastakohta luonnonkasvien diversiteetille. Hän edisti teollista maataloustuotantoa Neuvostoliitossa, kestävistä lajikkeista oli…
Peter Sloterdijk: Tulen lahjasta globaaliin öljynpottoon

Pyrotekniikka poikkeaa pyromaniasta siinä että tilanne on hallinnassa. Filosofi Peter Sloterdijk kutsuu vallitsevaa egergiataloutta pyrotekniikaksi. Näin hän liittyy öljyn kriitikoihin ja kiinnittää huomion tulen ja polttamisen teknologaan. Öljy on dynamo, miljoonissa pienissä polttokammioissa räjähtelevä tuli, pyrotekniikan ihme. 1700 -luvulla alkaneen kehityksen myötä siitä on nyt tullut koko maailmaa hallitseva energia, talousjärjestelmää pyörittävä voima, kuten Sloterdjik…
Puiden inhimillistämisestä arvosteltu Peter Wohlleben tuo nyt enemmän tiedettä esille

Peter Wohlleben kertoo yhden pyökin elämäntarinan syskuussa 2024 julkaistussa kirjassaan ”Buchenleben”. Hänen perustamansa metsäkeskus on ikivanhan pyökkimetsän reunalla, Saksan länsirajalla. Wershofenin kylän alueella hän hoitaa ekologisesti paikallisia metsäalueita. Suomessa hyvin tunnettu ”Puiden salattu elämä” (2016) sisältää myös pyökkiä koskevia jaksoja. Eräs sellainen liittyy vanhan pyökin kantoon. Wohlleben huomasi, että tuo kanto oli elossa vielä vuosia…
Kun hakkuuaukoilla taimia istuttanut Suzanne Simard löysi kuusen ja koivun yhteistyön

Suzanne Simard kertoo Finding the Mother Tree (2021) elämäkerrassaan, että yksinkertaiset metsänistutustyöt Kanadassa olivat syy, miksi hän päätyi tutkimaan puiden ja sienirihmastojen suhteita. Hän huomasi mitä hakkuuaukoilta katoaa – metsäpohjan rimastot. Hän huomasi myös, että sienten rihmastot mahdollistavat lähes uskomattomalta kuulostavan yhteistyön – kuusen ja koivun ravintoaineiden vaihdon. Opiskelijana, hankkiessaan tuloja metsänistutuksesta, hänen tehtävänään oli…