Alfauros voittaa aina mies miestä vastaan käydyn taistelun: nykyään sitä haetaan katutaistelusta. Tämä on uusfasistien unelma, ja maanpuolustus on näille vain sen veruke. He haluavat luonnollistaa katuväkivallan, sitä he näyttävät ja piilottelevat itsenäisyyspäivänä Helsingissä.
Tämän maskuliinisuusfantasian ilmentymät esitetään kulkueessa sitä varten varatulla katuosuudella. Fasistinen joukkojen ja miesvoiman esittely olisikin meillä kiellettyä.
Kulkueessa natsit käyttäyvät kiltisti. Päästäkseen marssimaan, heidän täytyy vedota kansalaisoikeuksiin voidakseen pitää mielenosoitus. Mukana äärioikeistossa marssivat katutaistelijat uhittelevat kadunvarsille kokoontuneille vastustajia. Poliisin on suojeltava heitä kuin lapsia heidän omalta raivoltaan.
Ehkä katutaisteluista haaveilevat eivät uhkaa demokratiaa. Mutta kaduilla he ovat vaarallisia. He lietsovat väkivaltaa, julmuutta, jolla on taipumus levitä kuin epidemia.
Uusi Active Club pyrkii tekemään katuväkivallasta luonnollista. Tietenkään he eivät puhu ihmisen vietteihin perustuvasta tappelunhalusta: reviirien puolustamisen aate naamioidaan maanpuolustukseksi. Tämä on luettavissa Active Clubin tavoitteista (HS. 29.11.25):
”Katutason kansallismielistä toimintaa johtavat urheilulliset, lähes militantit nuorten miesten muodostamat ryhmittymät. He toimivat koordinoidusti mielenosoituksissa, harjoittavat erilaisia katuaktivismin muotoja, sekä muodostavat vahvan yhteisön.”
Kyse ei siis ole vain treenatusta kropasta, soidinmenojen pullistelusta, vaan myös biologiseksi kuvitellusta vietistä: voittoisasta kamppailusta vierasrotuista vastaan.
Kun luin väkivaltaisista maskuliinisuusfantasioista – 80 luvulla – sivariajan jälkeen arvelin, että niihin perehtyminen tarjoaisi sopivan mahdollisuuden oppia pois siitä miehenmallista mitä armeija tarjosi. Teos oli juuri ilmestynyt Klaus Theweleitin Männerphantasien I -II (1978). Osaltaan se käsitteli sadistisen sotilaan syntyä, sitä millaisin keinoin natsit onnistuivat kurikoulutuksellaan luomaan tappamisesta nauttivia miehiä.
Silloin ei vielä osattu tarkastella katutaistelijoita, ei edes Soldsers of Odin katupartioliikettä.
Theweleit tarkasteli, sitä miksi olennaisinta oli kuri kun natsisotilasta koulittiin. Järjestyksen vuoksi ? Toki. Mutta äärimmäinen kuri ei ole enää vain miesjoukon organisointia, se on myös halun kuria. Se on intohimon ohjaamista kohti taistelua. Äärimmäinen sisäinen kuri voidaan koulutuksella pakottaa ja kääntää haluksi tappaa ja haluksi tuhosta. Tosin väkivallasta nauttiminen ei ole ihmiselle helppoa, hänen on helpompi olla tietämättä mitä tekee.
Theweleit tarkastelee sitä, mitä sotilas kokee lähitaistelussa, siinä unelmana on mies miestä vastaan otetusta lähikontaktista. Taistelu, räjähtävän nopea isku, kontakti kohteseen – ja blackout.
Miksi juuri blackout, muistikatko ? Toisen kimppuun hyökkääjällä pimenee niin usein. Se on hetki, jolloin väkivaltainen halu purkautuu, se ylittää ymmärryksen. Blackout, ja tekijä on pimeällä puolella. Tekijä on autuaan tietämätön, ei muista, ei tiedä, ei ole ihminen. Hänen täytyy rikkoa itsestään jotakin, ennen kuin hän pystyy nauttimaan väkivallasta.
Taistelutilanteessa natsi -sotilaan intohimolla on vain yksi tahto: syntyä tai kuolla. Äänetöntä itkua toisaalta, kuohuvaa adrenaliinia, jotain sytymähuudon tapaista. Olla ruumis, joko viriileimmillään ja voimakkaasti elävä, tai sitten verta valuva ja kohta kuollut.
Natsisotilaan raivo, väkivaltainen blackout huipentuu siihen, että hän saa kontaktin kohteeseensa. Kuten rintamalta palanneet kertovat: pääasiassa sota on pelkkää odottelua. Natsi -armeijassa tämä otettiin huomioon: odotus ohjattiin voimistamaan hetkeä, jolloin ollaan kiellettyjen halujen partaalla. Odotetaan hetkeä jolloin syöksytään tappavaan ja väkivaltaiseen ratkaisuun.
Se on iloraivon hetki väkivaltaiselle ihmiselle. Katsokaa tarkasti tätä kuvaa Tässä esitetään iskun ja karjaisun silmänräpäys.
Näin Captain America ottaa räjähtävän lähikontaktin kohteeseen. Taistelupari kimpoaa iskussa eri suuntiin, mutta kapteenilla kimpoaminen huipentuu iloiseen kieppiin. Iloraivon juhlaa ! Tulkinta on Klaus Theweleitin.
Vaikka natsien äärimmäinen kurinpito oli taivuttanut ja pakottanut ihmisen kykeneväksi tappamaan ja nauttimaan tuhosta, häpäisystä – silti tämän perimmäisen tabun rikkominen on täynnä syyllisyyttä. Siksi blackout – sen ajaksi tappamisen tabu katoaa.
Tämä on ehkä myös se mihin katutaistelijat valmistautuvat: hetki jonka merkkinä ovat isku ja karjaisu ! Ne julistavat väkivaltaisen hetken, ylilyönnin joka tapahtuu blackoutin suojassa.
***
Verbaalisti aggressiivisena ihmisenä koen olevani jonkin verran suojassa tältä taistelu -huudolta ja blackoutilta. Silti, huonoina hetkinä loukkauksia satelee.
Kävin muinoin isäni kanssa keskusteluja pasifismista, kiitos isälle niistä. Hän sanoi jotenkin niin, että taitaa olla aika ulkokultaista esiintyä pasifistina jos on noin aggressiivinen. Onnistuin vastaamaan vain, että niinpä ja juuri siksi.
Vaikka nyt kirjoitan järjestäytyneestä katuväkivallasta, itse olen metsien mies. Metsät ovat perinteisesti olleet miesjoukkueiden omia taistelu -tiloja, jonne naisilla ja naisellisilla ei ole asiaa. Isäkin kehotti minua lukemaan poikien seikkailukirjoja, joissa poikajoukko seikkailee maalla ja metsissä. Niissä on paljon hyvää, mutta paljon pois opittavaa.
***
Vaikka Theweleitin teokset olivat maailmanmenestys, en olisi uskonut, että näiden maskuliinisuusfantasioiden avulla tulkittiin myös joukkomurhaaja Anders Breivikin fantasioita. Vuonna 2011 Breivikin ammuttua 77 nuorta, tämän manifestia luettiin tarkasti ja Saksassa väitettiin, että Breivikin maskuliinisuusfantasiat ja militarismi perustuisivat SS-miehen tyyliin ja julmuuteen. Tämä kirjoitti ne itse manifestiinsa.
Niinpä Breivikin väitetään lukeneen Theweleitin teosta omiin tarkoituksiinsa. Tämä voi tosin olla vain urbaani legenda, mutta teoksen aineisto on niin voimakasta, että se on aivan mahdollista.
Breivik kirjoittaa toki testosteronista ja alfauroksista, mutta paljastavampaa on se miten suurena uhkana hän näkee feminismin. Se on ”psykologista sodankäyntiä eurooppalaisia miehiä vastaan”. Rotuvihakin jää sen varjoon, kun itse feminismi hyökkää sotilaallisen miehen ruumiillosta kuria ja kunniaa vastaan.
Puhe alfauroksista perustellaan usein biologialla, ja käsityksellä lauman luonnollisesta johtajasta. Sellaista uskotaan tarvittavan aina ja kaikkialla, ikään kuin se olisi eläinten että ihmisten vaistomainen selvitymismenetelmä. Samalla naiset olisivat luontonsa mukaan alistuvia, koska tarvitsevat turvallisuutta.
Minusta ne ovat pikemminkin sadismin ja masokismin luonnollistettuja selityksiä, oikeastaan rooleja.
Kieltämättä ne ovat syvällä ihmisen persoonallisuudessa, psyykessä – ongelma lienee juuri siinä, että sen joka luulee seuraavansa biologista luontoaan ei voi muuttaa mitään. Monien on näemmä vaikea kohdata väkivaltaisuuttaan, ja oppia pois siitä. Helpompaa on jäädä siihen luuloon, että näin koettu nautinto johtuisi luonnollisten vaistoista
LUE MYÖS
Ihmisen julmuus ei ole hänen perimässään
Vastaa
Sinun täytyy kirjautua sisään kommentoidaksesi.